Monday, May 16, 2022
“Svenska Yle paljastaa päästökompensoinnin ongelmia – kymmenet suomalaistahot ovat sijoittaneet suuria summia Ugandan epäilyttävään liesiprojektiin”, otsikoi Yle tuoreen juttunsa . Taas yksi päästökompensaatiokohu, mietin selaillessani aamun uutisvirtaa. Montako tällaista juttua vielä tarvitaan, ennen kun havahdutaan nykyisten markkinastandardien riittämättömyyteen?
Ensisijainen keino taistella alati pahenevaa ilmastokriisiä vastaan on tehdä kaikki mahdollinen päästöjen vähentämiseksi. Mutta se ei enää riitä. Turvallinen määrä hiilidioksidia ilmakehässä ylitettiin jo vuonna 1987. Meidän tulee myös kantaa vastuusta niistä päästöistä, joita emme vielä voi täysin välttää. Siksi tarvitsemme päästökompensaatiota.
Tilannetta voi verrata ääriään myöten täynnä olevaan kylpyammeeseen. Ajattele, että ilmakehä on kuin kylpyamme ja vesi on hiilidioksidia. Hana on ollut auki niin pitkään, että vesi valuu jo yli. Vaikka laittaisimme hanan puoliksi kiinni, valuisi vettä vieläkin yli. Hanan sulkeminenkin pitäisi veden tason edelleen vaarallisen korkealla. Meidän on lisäksi otettava tulppa irti ja poistettava ylimääräistä vettä.
Sama pitää tehdä ilmakehän kanssa. Hiilidioksidihana pitää saada mahdollisimman nopeasti kiinni. Lisäksi meidän tulee poistaa ylimääräistä hiilidioksidia ilmakehästä. Tämä oli myös yksi tuoreimman IPCC-raportin pääviesteistä . Päästökompensaatio on yksi keino taklata tätä ongelmaa.
Päästökompensaation tehtävä on kumota aiheutettu ilmastohaitta tukemalla hankkeita, jotka joko vähentävät päästöjä tai sitovat hiilidioksidia ilmakehästä tai meristä. Päästökompensaatio pitää kuitenkin tehdä hyvin, jotta voidaan varmistua aidoista ilmastovaikutuksista. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty.
Haasteita löytyy sekä kansainvälisistä että kotimaisista hankkeista
Kompensaatiokohuista ei valitettavasti ole ollut pulaa. Kansainväliset mediat, kuten The Guardian , Bloomberg , Nikkei , Quartz ja monet muut ovat viime vuosina julkaisseet lähes kilvan juttuja, jotka paljastavat pieleen menneitä kompensaatioita. Useiden artikkeleiden taustalla on ollut Compensaten kevään 2021 selvitys , jonka mukaan jopa 90 prosentilla kansainvälisistä, sertifioiduista luontopohjaisista hankkeista ei ole riittäviä ilmastovaikutuksia, jotta niitä voisi käyttää kompensointiin. Lukuisissa hankkeissa on myös ongelmia sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyen ja ne saattavat olla haitallisia biodiversiteetille. Hankkeet olemme arvioineet tiedemaailman kanssa yhteistyössä kehitetyn kriteeristön avulla.
Kotimaisten hankkeiden tilanne ei ole yhtään sen ruusuisempi. Finnwatchin ansiokas selvitys toi viime vuonna esiin, miten käytännössä yksikään kotimainen kompensaatiohanke ei täytä vastuullisen kompensaation kriteerejä. Suomessa ongelman muodostaa lisäksi kaksoislaskennan haaste , minkä johdosta yritykset eivät käytännössä voi tehdä uskottavia kompensaatioväitteitä kotimaisesta hankkeesta.
Tilanne kuulostaa synkältä. Onko kaikki kompensaatio tuhoon tuomittua? Onneksi ei, sillä tarvitsemme luotettavaa kompensaatiota, paitsi vastuun kantamiseen, myös hiilineutraalius- ja nettonollatavoitteiden saavuttamiseen. Mutta luotettavien hankkeiden tunnistaminen vaatii kovaa työtä, asiantuntemusta ja ennen kaikkea kriittistä ajattelua.
Päästöjä ehkäisevät hankkeet, kuten alussa siteeratun Ylen jutun esittelemä liesihanke Ugandassa, sekä lukuisat REDD+ -metsänsuojeluhankkeet ovat osoittautuneet kaikkein haastavimmiksi. Päästökompensoinnin fokus kannattaakin siirtää päästöjä välttävistä hankkeista hiiltä ilmakehästä poistaviin hankkeisiin niin sanottujen Oxfordin periaatteiden mukaisesti. Uusin selvityksemme osoittaa, kuinka näin voi tehdä uskottavampia ilmastoväittämiä.
Vaikka asetamme riman korkealle, eivät meidänkään portfoliomme hankkeet ole täydellisiä. Niihin liittyy lukuisia riskejä, jotka on syytä tiedostaa. Meidän toimintatapamme pitää sisällään ylikompensaation, joka on hyvä keino taklata jäljelle jääviä riskejä. Kompensaatiomaksujen hajauttaminen usealle hankkeelle vähentää myös riskejä.
Mediankin esiin nostamat paljastukset osoittavat, että vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla on vakavia rakenteellisia ongelmia, eivätkä markkinan nykystandardit riitä. Ala tarvitsee kipeästi parempia pelisääntöjä. Yleishyödyllinen Compensate-säätiö tulee jatkossa keskittymään entistä voimakkaammin vapaaehtoisen hiilimarkkinan uudistamisen tähtäävään työhön.
Teksti: Niklas Kaskeala, Chief Impact Officer, Compensate
