See all publications

Järjestelmässä on fundamentaalinen valuvika

Ilmastonmuutos on osoitus siitä, että olemme luoneet järjestelmän, jonka pelisäännöt eivät toimi oikein. Olemme sallineet sen, että voimme aiheuttaa vahinkoa muille olematta missään vastuussa seurauksista.

Taloustieteen termein sanottuna emme ole hinnoitelleet negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Meillä ei olisi nykyisen kaltaista ilmastonmuutosta, jos päästöjen aiheuttaja olisi aina itse vastuussa aiheuttamistaan ongelmista.

Meidän on muodostettava päästöille todellinen hinta, joka maksetaan aina osana sitä kulutusta, joka synnyttää päästöjä. Osassa tuotteista ja palveluista hinta sisältyy jo nimellisesti haittaverojen tai päästökaupan muodossa, mutta järjestelmä ei ole riittävän kattava eikä toimiva. Järjestelmän toimimattomuudesta kertoo parhaiten se, että jokainen meistä lisää omalla, vastuullisellakin, kuluttamisellaan hiilidioksidin määrää ilmakehässä.

Ratkaisuksi esitetään usein hiiliveroa. Se olisi merkittävä parannus nykytilaan, mutta ei kuitenkaan riittävä ratkaisu. Hiiliveron suurimpana haasteena on sen pysyvä kytkös politiikkaan: verojen taso päätetään politiikassa ja tämä loisi jatkuvaa painetta päättäjien suuntaan pitää hiiliveron taso liian alhaisena. Aina kun hiiliveroa nostettaisiin, populisistit saisivat lisää vettä myllyynsä. Tämä vaikeuttaisi ilmastonmuutoksen torjuntaa entisestään. 

Päästökauppa on huomattavasti hiiliveroa järkevämpi järjestelmä. Siinä päätetään kuinka paljon päästöjä saa kokonaisuudessa synnyttää. Toimijat, jotka synnyttävät päästöjä, joutuvat ostamaan päästöoikeuksia voidakseen toimia. Päästöoikeuksien tarjonta oletusarvoisesti laskee, kun niitä lasketaan liikkeelle vuosittain vähemmän. Koska päästöoikeuden hinta puolestaan määräytyy päästöoikeuksien kysynnän ja tarjonnan mukaan, hinta asettuu aina ns. oikealle tasolle - hankalaa keskustelua hiiliveron oikeasta tasosta ei tarvita.

Kun päästöjen hinta nousee, on yrityksillä kannustin vähentää päästöjään ja tehdä investointeja vähäpäästöisempään toimintaan, sillä tämä säästää rahaa ja tuo kilpailuetua. Kilpailu ohjaa tekemään päästövähennykset siellä, missä se on kustannustehokkainta. Päästökaupassa myös tiedämme syntyvien päästöjen kokonaismäärän toisin kuin hiiliverossa, joka ei aseta kattoa päästöille. 

Päästökauppa ei ole kuitenkaan sekään poliitikkojen huonoista päätöksistä vapaa: ongelmana on päästökauppasektorin rajallinen koko ja se, että päästöoikeuksia myönnetään markkinoille paljon enemmän kuin mitä ilmakehämme sallii. Lisäksi päästökauppaa ja hiiliveroa yhdistää poliitikkojen toinenkin heikko suoritus: kerätyt varat menevät korvamerkitsemättöminä valtioiden tilille ja ne käytetään käytännössä kaikkeen muuhun tärkeään toimintaan kuin ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen.

Sekä hiiliveroa että päästökauppaa vaivaa siis perustavaa laatua oleva valuvika: ne sallivat ilmastonmuutoksen. 

Päästöoikeus on nimensä mukaisesti oikeus päästää ja lisätä hiilidioksidin määrää ilmakehässä. Emme ratkaise ilmastonmuutosta sillä, että vain maksamme päästöistämme. Hiilidioksidin määrä ilmakehässä jatkaa kasvuaan ja sen seurauksena ilmasto muuttuu yhä voimakkaammin. Meidän on ohjattava kaikki päästöistä kerätyt varat suoraan siihen, että ongelma poistetaan. Rahat on käytettävä siihen, että hiilidioksidin määrä ilmakehässä ei lisäänny, vaan vähenee. 

Meidän tulee korjata päästökauppaa. Aivan kuten nykyisinkin, toimijat ostaisivat markkinoilta oikeuden synnyttää päästöjä. Mutta sen sijaan, että rahojen käytöstä vastaisimme me poliitikot, ne menisivät suoraan toimijalle, joka sitoo vastaavan määrän - tai enemmän - hiilidioksidia. Näin meillä säilyy kannustimet vähentää päästöjä, sillä päästöjen synnyttäminen maksaa. Samalla emme enää hinnoittelisi hiilidioksidia aneen tavoin, vaan hinta muodostuisi siitä, mistä sen pitääkin: paljonko ongelman todellinen poistaminen, eli hiilidioksidin poistaminen ilmakehästä maksaa.

Meidän on luotava markkina hiilidioksidin sitomiselle ja meidän on tehtävä se niin pian kuin mahdollista. Suomella on nyt tuhannen taalan paikka vaikuttaa ihmiskunnan tulevaisuuteen. Kun Suomi kesällä ryhtyy EU-puheenjohtajaksi, meidän tulee asettaa EU:n tavoitteeksi hiilidioksidin sidonnan markkinapaikan toteuttaminen.